Auringonpaiste se vain jatkuu ja mikä sen parempi. Tosin tämä jalkapuoli ei vieläkään juuri ulos lähde. Katsotaan miten käy viikonloppuna, kun saan jättää kepit pois. Uskaltaakohan sitä kävellä ollenkaan ja kipeytyyköhän nilkka pahasti? Se selviää suhteellisen pian. Kyllä odotan sitä, että saan edes yrittää varata tuolle saapasjalalle. Epätasapainoistahan kävely tulee olemaan saappaan kanssa. Joka tapauksessa haava on parantunut hyvin. Lymfa teki hyvää ja nilkka on lähes normaalin paksuinen, paitsi nyt siitä jänteen kohdasta, missä repeymä oli.

Mutta ihanaa siis. Olen käynyt töissäkin katsastamassa muutamana päivänä. Portaiden alastulo hirvittää, mutta muuten ihmisten tapaaminen teki hyvää. Ranskantehtäviä parissa kulutan monta tuntia päivässä. Kertaan kielioppia. Sitten kuuntelen ja luen. Puhepuolen kun saisi parempaan kuntoon vielä, niin olisinpa iloinen.

Kesälomaa tässä ohessa suunnitellaan, rakennusfirmalta ei ole tullut tietoa, valmistuuko talo heinäkuussa vai ei. Varustaudun syyskuuhun. Ajateltiin kuitenkin mennä katsomaan tilannetta heinäkuussa. Jännittävää. Keittiökin pitäisi tilata, mutta kivitason kivilaji on nyt vaikea pähkinä. Haluaisin mahdollisimman vaaleata ja pyysin tarjouksen Cashmire white-graniitista, joka nyt sitten ei olekaan aitoa graniittia, vaan sellaista huokoisempaa kivilajia, joka vaatii sinetöintiä tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. Haluan sellaista kiveä, jota ei tarvitse käsitellä ja joka olisi vaaleahkoa. Mistä sen löydän? Keittiöfirma ei ole ollenkaan kiinnostunut minun kivitasoistani, nähtävästi hankaloittaa heidän työtään.

Huomenna on sitten ne vuosisadan häät. En taida ehtiä katsoa (vaikka kyllä haluaisin, on se sitten miten tyhmää tahansa).