Tänään on se päivä, jolloin raahaudun ensimmäistä kertaa kodin seinien ulkopuolle perjantain jälkeen. Pakotan itseni laittamaan Walkerin jalkaani, kiellän itseäni kiljumasta tai edes voihkimasta ja yritän kävellä puolivaraavasti kahden sauvan kanssa ulos, autoon ja osteopaatille. Sinne on kavuttava muutamat portaatkin. Vähän hirvittää, mutta toivon, että haavakohta ei tästä ärry. Osteopaatti tekee varmasti hyvää, saa ne nesteet kiertämään, mitä osteopaatit kierrättää...selkäydinnesteet. Kyseessä on kraniaaliosteopaatti, joka ei juurikaan vääntele mitään.

Sen kokemuksen jälkeen aion palkita itseni lasillisella viiniä. Luulen, että ansaitsen sen. Saatan ottaa jopa kaksi lasillista. Enempään ei ole syytä sortua, koska haluan nukkua hyvin.

Ranskalainen kiinteistövälittäjämme laitteli sähköpostia. Ihana ihminen, pitää meistä huolta. Loistavaa palvelua, aivan alusta asti, siis siitä kun otin yhteyttä kiinnostuttuani yhdestä rakennuskohteesta. On ollut turvallista tehdä talokauppoja, vaikka kieli ei ole ollut ollenkaan kunnolla hallussa. Kohta talo on valmis, noh, menee siihen vähintään kolme kuukautta, mutta sitten jee-eee!