perjantaina, huhtikuuta 27, 2012

Tuulta ja tuiverrusta

Mikä ihme tuota tuulta oikein vaivaa? Se ei suostu poistumaan, jäänyt ikuiseksi seuraksi tänne ehkä. Monesko päivä menossa, en tiedä, laskut ovat menneet sekaisin. Ehkä jo kokonaisen viikon se on ollut kiusanamme. No, yhtenä aamuna muistan istuneeni aamukahvilla ulkona ja soittaneeni jollekin ja sanoneeni, että hei tänään ei tuule. Varmaan jo puhelun lopussa tuuli oli jo alkanut, en vain viitsinyt sitä mainita. Huomenna pitäisi olla oikein kuuma päivä. Toivottavasti ei sada. Tytär tulee kyläilemään kolmeksi päiväksi. Haluaisi aurinkoa ja lämpöä. Niin minäkin. Ostin kaksi suorakaiteen muotoista ruukkua. Ajattelin laittaa niihin yrttitarhani. Kaksi salviaa, yhden timjamin (toisen, sitruunatimjanin, aion vielä hankkia) basilikan ja persiljan. Siinä alku keittiöpuutarhalleni. Puutarhani on muuten hyvin rosmariinilla ja laventelilla katettu, joten niitä riittää yllin kyllin. Laakerinlehtiäkin saan useammasta puskasta tarvittaessa.
Kello on puoli kuusi, aamulla siis. Olen keikkunut koneeni ääressä jo muutaman tunnin eli heräsin aamuyöstä. Joudun olemaan pystyssä ja pukeutuneena ja puoli kahdeksalta, kun yksi nuori mies tulee asentamaan circulateurin lämminvesivaraajaamme tai siihen systeemiin. Mikä lie kiertovesipumppu se sitten onkaan suomeksi. Työhön kuluu kuulemma koko päivä. Laatoittajamme ei päästä minua vieläkään rauhaan, vaan haluaa tulla putsaamaan terassimme vielä kerran saumauksen jälkeen. Putsausta tehtiin jo pari kertaa eilen. Mies on todella tarkka. Oikean väristä silikonia seinän ja laatoituksen välille tuotetaan Saksasta, täältä ei kuulemma löydy. Se saapuu maanantaina. Odotan kuitenkin, että saan kuitenkin ruokapöydän ja tuolit jo tänään paikoilleen. Naapuri on kutsunut illalla syömään. Ilolla menen. Toissapäivänä toinen naapuri kutsui aperolle lounasaikaan. Siellä oli pari muutakin naapuria. Monsieur Picard oli toiminut kokkina. Tämä kyseinen Picard on hyvin suosittu pakasteita myyvä herkkukauppa koko Ranskanmaalla. Todella herkullisia aperitiiviherkkuja sieltä oli löytynyt tälläkin kertaa. Ei tarvinnut lounasta sen jälkeen syödä. Kiinnostavaa oli myös jutella naapureiden kanssa. Vaikka puhuttu ranskani ontuu pahasti, niin ymmärrän kohtuullisen hyvin. Keskusteluaiheet vaihtelivat puutarhasta politiikkaan ja kaikkeen siltä väliltä. Kertoivat, että ranskalaiseen mentaliteettiin kuuluu hyvin vahvasti naapurikateus. Minä kun luulin, että se on suomalainen ja laajemminkin pohjoismainen piirre (Janten laki). Uutta oppii kaiken aikaa.
Tutkailin puutarhani puita, niitä vielä aika pieniä, elämänsä ensimmäistä kevättä meillä viettäviä. Löysin viikunanalkuja, kokonaiset neljä kappaletta. Saa nähdä, pysyvätkö puussa vai putoavatko pois. Kirsikoita näyttää olevan tulossa tuhottomasti. Linnuille ruokaa. Manteleitani ihmettelin pitkään, en muistanut, että minulla on mantelipuu ja mietin, mitä nuo karvaiset hedelmät oikein ovat. Luulin nimittäin, että se puu on päärynä. Vähän outoja päärynöitä. Sitten kuvittelin niitä aprikooseiksi. Olisivat sopineet muodoltaan ehkä, mutta karvoja oli liikaa. Aprikoosinkin löysin, mutta nyt mietin, onkohan minulla ollenkaan päärynäpuuta. Se ainoa, mikä voisi olla päärynä, ei näytä lehvistöltään sopivalta. Täytyy alkaa tutkia asiaa. Mielenkiintoista olisi tietää, mikä se on. Toivottavasti jokin hedelmäpuu kuitenkin.

torstaina, huhtikuuta 19, 2012

Elämä ei ole ehtinyt käydä pitkästyttäväksi, ei todellakaan. Vieraita on käynyt, ehkä vähän liikaakin. Huomaan, että kokeneemmat ovat olleet oikeassa, vieraista voi tulla riesa. Haluavat viettää aikaa täällä kauemmin kuin me haluamme kestitä heitä. Kaksi viikkoa on aika lailla maksimi meille. Ystävistä on löytynyt yllättäviä uusia piirteitä. Oikein ihaniakin vieraita on ollut, heille kiitos ja tervetuloa toistekin!

Uuden talon uudelleenrakennustouhut ovat jatkuneet. Juuri nyt on menossa ulkolaatoituksen vaihto. Terassiemme laatat olivat surkealaatuisia ja kosteina niin äärettömän liukkaita, että päätimme asennuttaa päälle uuden kerroksen parempia. Se työ on menossa ja loppunee perjantaina.

Sen jälkeen tulee moustiquaire –mies ja asentaa meille hyttysverkko-ovet ja –ikkunat. Täällä niitä hyttysiä kesällä on, myös tiikerihyttysiä (levittävät dengue-kuumetta) ymmärtääkseni. Yritämme siis suojautua, sisätiloissa ainakin. Syksyllä sain aivan liian monta isoa, punaista ja kutiavaa paukamaa, en dengue-kuumetta kuitenkaan.

Leishmanioosi-tautia koirille levittävät hyönteiset eivät kuulemma hyttysverkoista piittaa, vaan pääsevät läpi. Uusi rokote tuohon tautiin on tullut syksyllä markkinoille, mutta onko se turvallinen ja tehokas, sitä en tiedä. Edellisestä johtuen yritän löytää läheltä eläinlääkärin, joka kertoisi mitä kaikkia suojauksia täällä oikein tarvitaan. Hämmästystä aiheuttaa se, että ei täällä ole eläinlääkäreitä joka kylässä eikä edes joka toisessa.

Säät ovat olleet hyvin huhtikuisia eli vaihtelevia. Pääsääntöisesti kuitenkin aurinkoa on riittänyt. Tosin toissapäivänä olivat tuolla vähän alempana asuvat saaneet rapsutella autojensa ikkunoita. Huhtikuun puolenvälin jälkeen! Ei kovin tavanomaista se eikä sekään, että kylmähkö sadekausi kesti runsaan viikon. Eilen päivällä oli jo +18, mutta eihän se vedä vertoja parin viikon takaisille +24 -asteisille päiville. Onneksi ne ihanat (kahdet) vieraat saivat kokea vain sen sinisen taivaan, auringon ja lämmön. Uima-altaassakin pulahtivat (vedenlämpökin saavutti huimat +17°).

Jo aiemmassa postauksessa mainitsemastani suomalaisesta remonttireiskasta voisin sanoa monta sanaa, mutta jätän kaikki (useimmat painokelvottomia) väliin ja totean taas, että jos joku kuvittelee, että suomalainen on luotettava ja ammattitaitoinen työntekijä, niin oletus ei välttämättä pidä paikkaansa. Kaiken laaduttomuuden, loputtomien selitysten ja viivästysten jälkeen ääni kellossa muuttui entistä negatiivisemmaksi, kun kehtasimme pyytää kuittia heidän meille ostamastaan suihkuseinästä – kuittia, jonka avulla takuu olisi pystytty todistamaan. Sitä emme saaneet, vaan yllättävän alatyylisen vastauksen lässyttämisestä ja uhkauksen perinnästä (viikko laskun saamisen jälkeen). Laskua ei ole edelleenkään maksettu, muttei ole miehestäkään (eikä vaimostaan) mitään kuulunut. Kuittia ja ulosottomiestä odotellessa.

Alun alkaen halusin kertoa puutarhastani, siitä joka on elellyt haaveissani jo jonkin aikaa. Löysin syksyllä ystävällisen ja ammattitaitoisen aitoranskalaisen ”paysagisten”. Hänen kauttaan olen myös löytänyt putkimiehen, sähkömiehen, markiisien asentajan ja monta muuta erinomaista kontaktia. Nyt puutarhanikin alkaa olla ”valmis”.

Taimia on istutettu. Pensasaidat istutettiin juuri ennen lumisadetta. Näyttävät nekin elävän edelleen. Lisänä on rosmariini-aidannetta ja erilaisia laventeleja siellä täällä. On kasveja, joiden nimiä en tiedä, on yksi palmu, yksi vaahtera ja yksi seetri ja useita hedelmäpuita, manteli, viikunoita kaksi erilaista, aprikoosia sun muuta. On laakeripensaita ja perjantaina tulee vielä sitruunapuunikin (ruukussa, että voin siirtää sen talveksi autotalliin) ja pari köynnöstä pergolaan. Preerianurmikin on kylvetty ja itää hyvin.


Kuvat eivät tee ollenkaan oikeutta puutarhalle vielä tässä vaiheessa. Pieniä mättäitä siellä täällä. Potagère puuttuu. Se tulee, kunhan keksin minne sen haluan. Timjamia, salviaa ja persiljaa on purkeissa odottamassa. Rosmariinia ja laakerinlehtiä voisin jakaa tarvitseville. Ehkä heinäkuussa teen laventelintuoksuisia pusseja jaettavaksi ystäville.

Lämpimämpiä ilmoja ja kasvun ihmettä odotellessa nautimme tästä päivästä.