Tuulta ja tuiverrusta

Mikä ihme tuota tuulta oikein vaivaa? Se ei suostu poistumaan, jäänyt ikuiseksi seuraksi tänne ehkä. Monesko päivä menossa, en tiedä, laskut ovat menneet sekaisin. Ehkä jo kokonaisen viikon se on ollut kiusanamme. No, yhtenä aamuna muistan istuneeni aamukahvilla ulkona ja soittaneeni jollekin ja sanoneeni, että hei tänään ei tuule. Varmaan jo puhelun lopussa tuuli oli jo alkanut, en vain viitsinyt sitä mainita. Huomenna pitäisi olla oikein kuuma päivä. Toivottavasti ei sada. Tytär tulee kyläilemään kolmeksi päiväksi. Haluaisi aurinkoa ja lämpöä. Niin minäkin. Ostin kaksi suorakaiteen muotoista ruukkua. Ajattelin laittaa niihin yrttitarhani. Kaksi salviaa, yhden timjamin (toisen, sitruunatimjanin, aion vielä hankkia) basilikan ja persiljan. Siinä alku keittiöpuutarhalleni. Puutarhani on muuten hyvin rosmariinilla ja laventelilla katettu, joten niitä riittää yllin kyllin. Laakerinlehtiäkin saan useammasta puskasta tarvittaessa.

Kello on puoli kuusi, aamulla siis. Olen keikkunut koneeni ääressä jo muutaman tunnin eli heräsin aamuyöstä. Joudun olemaan pystyssä ja pukeutuneena ja puoli kahdeksalta, kun yksi nuori mies tulee asentamaan circulateurin lämminvesivaraajaamme tai siihen systeemiin. Mikä lie kiertovesipumppu se sitten onkaan suomeksi. Työhön kuluu kuulemma koko päivä. Laatoittajamme ei päästä minua vieläkään rauhaan, vaan haluaa tulla putsaamaan terassimme vielä kerran saumauksen jälkeen. Putsausta tehtiin jo pari kertaa eilen. Mies on todella tarkka. Oikean väristä silikonia seinän ja laatoituksen välille tuotetaan Saksasta, täältä ei kuulemma löydy. Se saapuu maanantaina. Odotan kuitenkin, että saan kuitenkin ruokapöydän ja tuolit jo tänään paikoilleen. Naapuri on kutsunut illalla syömään. Ilolla menen. Toissapäivänä toinen naapuri kutsui aperolle lounasaikaan. Siellä oli pari muutakin naapuria. Monsieur Picard oli toiminut kokkina. Tämä kyseinen Picard on hyvin suosittu pakasteita myyvä herkkukauppa koko Ranskanmaalla. Todella herkullisia aperitiiviherkkuja sieltä oli löytynyt tälläkin kertaa. Ei tarvinnut lounasta sen jälkeen syödä. Kiinnostavaa oli myös jutella naapureiden kanssa. Vaikka puhuttu ranskani ontuu pahasti, niin ymmärrän kohtuullisen hyvin. Keskusteluaiheet vaihtelivat puutarhasta politiikkaan ja kaikkeen siltä väliltä. Kertoivat, että ranskalaiseen mentaliteettiin kuuluu hyvin vahvasti naapurikateus. Minä kun luulin, että se on suomalainen ja laajemminkin pohjoismainen piirre (Janten laki). Uutta oppii kaiken aikaa.

Tutkailin puutarhani puita, niitä vielä aika pieniä, elämänsä ensimmäistä kevättä meillä viettäviä. Löysin viikunanalkuja, kokonaiset neljä kappaletta. Saa nähdä, pysyvätkö puussa vai putoavatko pois. Kirsikoita näyttää olevan tulossa tuhottomasti. Linnuille ruokaa. Manteleitani ihmettelin pitkään, en muistanut, että minulla on mantelipuu ja mietin, mitä nuo karvaiset hedelmät oikein ovat. Luulin nimittäin, että se puu on päärynä. Vähän outoja päärynöitä. Sitten kuvittelin niitä aprikooseiksi. Olisivat sopineet muodoltaan ehkä, mutta karvoja oli liikaa. Aprikoosinkin löysin, mutta nyt mietin, onkohan minulla ollenkaan päärynäpuuta. Se ainoa, mikä voisi olla päärynä, ei näytä lehvistöltään sopivalta. Täytyy alkaa tutkia asiaa. Mielenkiintoista olisi tietää, mikä se on. Toivottavasti jokin hedelmäpuu kuitenkin.