lauantaina, toukokuuta 28, 2011

Tämän viileähkön toukokuisen illan kunniaksi, Fifin innoittamana, päätin luoda oman signeerauksen. Laitoin linkin Fifin sivulle, mutta entisten kokemusteni perusteella sitä ei näy, mutta sivupalkista löytyy.

keskiviikkona, toukokuuta 25, 2011


Siinä se on, viime viikolla kuvattuna. Kunpa pääsisi katsomaan ja saisinpa sitä puutarhaa vähän eteenpäin!

maanantaina, toukokuuta 23, 2011

Sadepäivä. Sopii minulle juuri tänään, koska on pakko lepuuttaa jalkaa. Olen tietenkin innostunut liikkumaan liiallisesti, niinpä jänne oireilee aika lailla. :( Yritän olla kävelemättä liikaa tänään ja ehkä huomennakin. Käyn lymfassa ja toivon, että kipuilu vähenee nopeasti. Liikkumisvimma on kova. Pitäisi päästä kertyneistä liikakiloista eroon ja saada kunto kohenemaan. Syksyllä uusi jalkaleikkaus (onneksi pienempi, mutta 6 vkoa silti jonkun sortin erikoiskengän kanssa käpyteltävä silloinkin), joten sitä ennen on päästävä kuntoon kaikilla tavoin.

Olen vähän crosstrainerilla polkenut tänäänkin, saunonutkin ja nyt jo herkullisen munakkaan aamiaiseksi popsinut. Taitaa olla aika kohentautua siihen kuntoon, että kehtaa lähteä ranskanopettajan luo opiskelemaan ja sitten vielä vähäksi aikaa työhön. Olen siis edelleen sairauslomalla, joten työssä käyn vain tärkeimmät asiat hoitamassa. Runsaan kuukauden päästä aloitankin kesäloman, joten täyspäiväisesti ehdin olla töissä vajaan kuukauden. Kuulostaa juuri nyt ihan hyvältä.

perjantaina, toukokuuta 20, 2011

Saappaaton elämä alkoi eilen. Tänään sitten onkin vähän kivuliasta kulkea, kun innostuin tietenkin eilen tepastelemaan ehkä hivenen liikaa. Kivaa kuitenkin oli, kävin koirani kanssa ulkona, vaikka satoikin. Mikä vapauttava tunne!

Tosin uusi leikkaus sovittiin syyskuun lopulle, toisen jalan isovarpaan nivelrikko, haha, hallux rigidukseni, putsataan silloin ja taas seuraa 6 viikkoa kävelyä jonkinlaisen erikoiskengän kanssa. No, mutta silloin saa varata heti sille jalalle. Sitä ennen aion kuntoilla, mikäli jalkani vain sallivat, runsaaaasti!

Mikä ilahduttavaa, lääkärini oli hämmästynyt nilkkani liikkuvuudesta ja kysyi pariin otteeseen, mitä olen tehnyt, että se on niin hyvä jo nyt. Jee, osaan ajatella ja toimia oikein (ainakin tässä asiassa osasin).:)

No, nyt saavat sairaskertomukset jäädä tähän vähäksi aikaa.

Ranskalainen puutarhani on, kuten olen useamman kerran kertonut, suunnitteilla, mutta ainuttakaan ehdotusta en ole suunnittelija-avultani vielä saanut. Taidan tänään lähettää pienen viestin ja kysyä, saisinko jotain vinkkiä ennen heinäkuista tapaamistamme, että voisin itsekin osallistua asiaan jo nyt. Tapaaminen on kuitenkin sovittuna ja sekin tuntuu hyvältä.

Ranskalainen keittiöni on jo suunniteltu ja tilattu. Lupasivat tehdä sen valmiiksi heinäkuun alkupuolella eli sen pitäisi olla toimintakunnossa meidän perille päästyämme. Jännittävää, erityisesti se kivitason väri.

Itse talosta ei rakentaja ole vieläkään ilmoittanut mitään valmistumispäiväarviota (sanahirviö). Sen verran tiedän, että ulkomaalaus on menossa. Oletan siis, että koska sisätilat olivat jo aika pitkällä maaliskuussa, niin talon on oltava valmis heinäkuussa. Ongelmaksi voi muodostua vastaanotto, kun me emme ehdi sinne välttämättä ajoissa. Katsotaan, uskaltaakohan kukaan tuntemistamme ranskalaisista ottaa sen virallisesti valtuutettuna vastaan.

Sähkö- ja vesisopimukset, internet-kuviot pitäisi saada toimimaan heti, jo ennen kuin me sinne ehdimme. Pientä haastetta siis, mutta ennen kaikkea kihelmöivää odotusta!:)

torstaina, toukokuuta 12, 2011

Hurmaavan kesäinen ilma! Palasin juuri osteopaatilta, saapastellen. Olipa mukavaa, mielelläni olisin vaeltanut vähän pitemmälle ja istahtanut rantakahvilaan. Jätin sen tekemättä, kun eilen rasitin nilkkaani jo niin paljon, että tänä aamuna en juurikaan uskaltanut ilman saapasta astua. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, sitä minulta on aina puuttunut.

Puutarhasuunnittelijan kanssa olemme jo sopineet tapaamisen heinäkuulle. Mitään suunnitelmaa tai luonnosta en tosin vieläkään ole saanut, katsotaan saanko ennen tapaamistamme. Ehkä kyselen sen perään huomenissa.

Keittiöfirmakin eilen ilmoitti käyneensä ottamassa mitat paikan päällä. Sanoivat, että tuleepa talosta kiva. Ai, että sai sellainen pieni lausahdus hymyn huuliin. Sitä kärsivällisyyttä tässäkin kohdassa kaivataan; vielä pitää jaksaa puolitoista kuukautta ennen kuin pääsen taloani katsomaan. Oikeastaan lähes kaksi kuukautta. :(

Varasin tänään monta lymfahoitoa, joista olen todella iloinen. Sen rentouttavampaa hoitoa ei taida ollakaan. Nestekierto on saatava toimimaan, olen enemmän tai vähemmän vain löhöillyt viimeiset viisi viikkoa ja sitäkin ennen liikunta oli aika olematonta, joten aika stagnaatio-tilassa olen. Kyllä noin pitkä liikkumattomuus tässä iässä tuntuu vähän joka paikassa.

Nyt pieni ihana koirani haluaa seurustella. Pieni kieli lipoo kasvojani, joten kirjoittamisesta ei nyt tule mitään...

tiistaina, toukokuuta 10, 2011

Hiljaiseloa täällä. Ihanaa auringonpaistetta ja lämpöä ulkona. Virtsis. Voi pönttö! Toisen kerran elämässäni, mistä ihmeestä sen olen saanut. Epäilen jopa, että se on muhinut leikkauksesta saakka, siis sairaalasta?? En ole syönyt antibiootteja ainakaan 20 vuoteen, onko pakko nyt? Olen tosi väsynyt ja tunnen oloni heikohkoksi, joten kai olisi pakko aloittaa...huokaus.

Olisi niin ihanaa lähteä ulos, ottaa kirja mukaan, kävellä ja istahtaa jonnekin kahvilan terassille nauttimaan auringosta. En jaksa, en halua, kun jalkapuolena kävely ei ole selälle eikä lonkille pelkästään hyväksi. Sitä paitsi hikoilen nyt ihan liikaa. Kaikki ihana kurkkii tuolla ikkunan takana ja minä taas lötkötän sängyssä. Käyn tänään töissä, eilenkin ja huomenna, mutta vain vähän.

Äitienpäiväkin meni tässä epämääräisessä olossa. Hyvä päivä se silti oli, sain kaksi lahjaakin.:) Langattoman jutskan, jolla saan printattua etänä. Oliko tuossa mitään järkeä? En diggaa näistä teknisistä laitteista. No, en ole osannut sitä vielä asentaa, vaikka pitäisi olla äärettömän helppoa. Toiseksi lahjaksi sain manikyyrin ja shellac- kynsilakkauksen. Se lakkaus kestää hyvänä n. 2 viikkoa, minulla jopa kauemminkin, joten ennen lomaa käytän lahjakortin. Kiva juttu. Harkitsen jopa varpaankynsiin samaa. Turhamaisuus tekee joskus hyvää, jopa näin ajatuksen tasolla.

Puutarhasuunnittelijaani olen saanut yhteyden, tosin alustava suunnitelma ei ole vieläkään ehtinyt tänne asti...lupauksesta huolimatta. Tapaamistakin yritämme sopia, mutta keskustelun tahti on hitaahko.

Keittiönkin olen tilannut, ainakin ilmoittanut, minkä kolmesta vaihtoehdosta valitsimme. Vastausta ei ole sieltäkään kuulunut. Ehkä se tulee laskun muodossa jossain vaiheessa. Yksi nuori nainen, jolla on ranskalainen isä, sanoi, että ranskalaiset ovat niin hankalia. Uskoisikohan?:)

maanantaina, toukokuuta 02, 2011

Toukokuu! Kylmä. Vappu vietetty, hyvin meni, saapasjalkakissakin tanssi ihan iloisesti. Hämmästytti ihan itseäkin, että parissa päivässä keppien jättämisen jälkeen voi jo tanssahdella, vaikkei jalka oikein mihinkään suuntaan taivukaan, paitsi polvesta ja lantiosta, mutta sehän riittääkin.:) Yannick Noahin ja Patrick Fiorin tahdissa sampanjalla suuta kostutellen ilta sujui.

Häätkin pääsin seuraamaan monesta koosteesta ja netistä kaiken lisäksi. Kauniit olivat, englantilaiset, vähemmän tunteelliset kuin pohjoismaiset. Pidin puvusta, morsiuspari oli kaunis, kaason puku oli upeaakin upeampi, pelkistetty, äärimmäisen hyvin istuva. Olisipa moinen vartalo.;) Onnea toivotan nuorelle pariskunnalle. Kuninkaallinen elämä ei kauheasti kadehdituta.

Nyt täällä suunnitellaan kesälomaa. Vähän myöhässä ollaan, laivapaikkoja ei enää löydy ihan niin kuin haluaisimme. Monta muutakin pientä mutkaa on selvitettävänä, mutta eiköhän tästäkin selvitä. Tämä pariskunta tähtää Ranskaan, ei tiedä, onko talo valmis vai ei, mutta aikoo mennä ostamaan sänkyjä. Keittiötilaus on edelleen tekemättä kivitason valinnan vaikeuden takia. Puutarhasuunnittelija ei ole vastannut kyselyyn. Ranskalaisten kanssa olemme tekemisissä. Opettelua kaikki tämä.

Ranskanopettajani lupasi, että syksyllä siirrytään siihen osioon kieliopista, että opin ajattelemaan ranskalaisittain. Ahaa, toivon niin. Hän sanoi, että nyt olen suomalainen, joka Ranskassakin ajattelee suomalaisittain. Oikeassa tietenkin on. Mutta, että kunhan selvitän seuraavan osion kurssistamme, opin ranskalaisen tavan ajatella, mutta pysyn edelleen suomalaisena.:) Odotan kiinnostuksella syksyä!