Hiljaiseloa täällä. Ihanaa auringonpaistetta ja lämpöä ulkona. Virtsis. Voi pönttö! Toisen kerran elämässäni, mistä ihmeestä sen olen saanut. Epäilen jopa, että se on muhinut leikkauksesta saakka, siis sairaalasta?? En ole syönyt antibiootteja ainakaan 20 vuoteen, onko pakko nyt? Olen tosi väsynyt ja tunnen oloni heikohkoksi, joten kai olisi pakko aloittaa...huokaus.

Olisi niin ihanaa lähteä ulos, ottaa kirja mukaan, kävellä ja istahtaa jonnekin kahvilan terassille nauttimaan auringosta. En jaksa, en halua, kun jalkapuolena kävely ei ole selälle eikä lonkille pelkästään hyväksi. Sitä paitsi hikoilen nyt ihan liikaa. Kaikki ihana kurkkii tuolla ikkunan takana ja minä taas lötkötän sängyssä. Käyn tänään töissä, eilenkin ja huomenna, mutta vain vähän.

Äitienpäiväkin meni tässä epämääräisessä olossa. Hyvä päivä se silti oli, sain kaksi lahjaakin.:) Langattoman jutskan, jolla saan printattua etänä. Oliko tuossa mitään järkeä? En diggaa näistä teknisistä laitteista. No, en ole osannut sitä vielä asentaa, vaikka pitäisi olla äärettömän helppoa. Toiseksi lahjaksi sain manikyyrin ja shellac- kynsilakkauksen. Se lakkaus kestää hyvänä n. 2 viikkoa, minulla jopa kauemminkin, joten ennen lomaa käytän lahjakortin. Kiva juttu. Harkitsen jopa varpaankynsiin samaa. Turhamaisuus tekee joskus hyvää, jopa näin ajatuksen tasolla.

Puutarhasuunnittelijaani olen saanut yhteyden, tosin alustava suunnitelma ei ole vieläkään ehtinyt tänne asti...lupauksesta huolimatta. Tapaamistakin yritämme sopia, mutta keskustelun tahti on hitaahko.

Keittiönkin olen tilannut, ainakin ilmoittanut, minkä kolmesta vaihtoehdosta valitsimme. Vastausta ei ole sieltäkään kuulunut. Ehkä se tulee laskun muodossa jossain vaiheessa. Yksi nuori nainen, jolla on ranskalainen isä, sanoi, että ranskalaiset ovat niin hankalia. Uskoisikohan?:)