torstaina, huhtikuuta 19, 2012

Elämä ei ole ehtinyt käydä pitkästyttäväksi, ei todellakaan. Vieraita on käynyt, ehkä vähän liikaakin. Huomaan, että kokeneemmat ovat olleet oikeassa, vieraista voi tulla riesa. Haluavat viettää aikaa täällä kauemmin kuin me haluamme kestitä heitä. Kaksi viikkoa on aika lailla maksimi meille. Ystävistä on löytynyt yllättäviä uusia piirteitä. Oikein ihaniakin vieraita on ollut, heille kiitos ja tervetuloa toistekin!

Uuden talon uudelleenrakennustouhut ovat jatkuneet. Juuri nyt on menossa ulkolaatoituksen vaihto. Terassiemme laatat olivat surkealaatuisia ja kosteina niin äärettömän liukkaita, että päätimme asennuttaa päälle uuden kerroksen parempia. Se työ on menossa ja loppunee perjantaina.

Sen jälkeen tulee moustiquaire –mies ja asentaa meille hyttysverkko-ovet ja –ikkunat. Täällä niitä hyttysiä kesällä on, myös tiikerihyttysiä (levittävät dengue-kuumetta) ymmärtääkseni. Yritämme siis suojautua, sisätiloissa ainakin. Syksyllä sain aivan liian monta isoa, punaista ja kutiavaa paukamaa, en dengue-kuumetta kuitenkaan.

Leishmanioosi-tautia koirille levittävät hyönteiset eivät kuulemma hyttysverkoista piittaa, vaan pääsevät läpi. Uusi rokote tuohon tautiin on tullut syksyllä markkinoille, mutta onko se turvallinen ja tehokas, sitä en tiedä. Edellisestä johtuen yritän löytää läheltä eläinlääkärin, joka kertoisi mitä kaikkia suojauksia täällä oikein tarvitaan. Hämmästystä aiheuttaa se, että ei täällä ole eläinlääkäreitä joka kylässä eikä edes joka toisessa.

Säät ovat olleet hyvin huhtikuisia eli vaihtelevia. Pääsääntöisesti kuitenkin aurinkoa on riittänyt. Tosin toissapäivänä olivat tuolla vähän alempana asuvat saaneet rapsutella autojensa ikkunoita. Huhtikuun puolenvälin jälkeen! Ei kovin tavanomaista se eikä sekään, että kylmähkö sadekausi kesti runsaan viikon. Eilen päivällä oli jo +18, mutta eihän se vedä vertoja parin viikon takaisille +24 -asteisille päiville. Onneksi ne ihanat (kahdet) vieraat saivat kokea vain sen sinisen taivaan, auringon ja lämmön. Uima-altaassakin pulahtivat (vedenlämpökin saavutti huimat +17°).

Jo aiemmassa postauksessa mainitsemastani suomalaisesta remonttireiskasta voisin sanoa monta sanaa, mutta jätän kaikki (useimmat painokelvottomia) väliin ja totean taas, että jos joku kuvittelee, että suomalainen on luotettava ja ammattitaitoinen työntekijä, niin oletus ei välttämättä pidä paikkaansa. Kaiken laaduttomuuden, loputtomien selitysten ja viivästysten jälkeen ääni kellossa muuttui entistä negatiivisemmaksi, kun kehtasimme pyytää kuittia heidän meille ostamastaan suihkuseinästä – kuittia, jonka avulla takuu olisi pystytty todistamaan. Sitä emme saaneet, vaan yllättävän alatyylisen vastauksen lässyttämisestä ja uhkauksen perinnästä (viikko laskun saamisen jälkeen). Laskua ei ole edelleenkään maksettu, muttei ole miehestäkään (eikä vaimostaan) mitään kuulunut. Kuittia ja ulosottomiestä odotellessa.

Alun alkaen halusin kertoa puutarhastani, siitä joka on elellyt haaveissani jo jonkin aikaa. Löysin syksyllä ystävällisen ja ammattitaitoisen aitoranskalaisen ”paysagisten”. Hänen kauttaan olen myös löytänyt putkimiehen, sähkömiehen, markiisien asentajan ja monta muuta erinomaista kontaktia. Nyt puutarhanikin alkaa olla ”valmis”.

Taimia on istutettu. Pensasaidat istutettiin juuri ennen lumisadetta. Näyttävät nekin elävän edelleen. Lisänä on rosmariini-aidannetta ja erilaisia laventeleja siellä täällä. On kasveja, joiden nimiä en tiedä, on yksi palmu, yksi vaahtera ja yksi seetri ja useita hedelmäpuita, manteli, viikunoita kaksi erilaista, aprikoosia sun muuta. On laakeripensaita ja perjantaina tulee vielä sitruunapuunikin (ruukussa, että voin siirtää sen talveksi autotalliin) ja pari köynnöstä pergolaan. Preerianurmikin on kylvetty ja itää hyvin.


Kuvat eivät tee ollenkaan oikeutta puutarhalle vielä tässä vaiheessa. Pieniä mättäitä siellä täällä. Potagère puuttuu. Se tulee, kunhan keksin minne sen haluan. Timjamia, salviaa ja persiljaa on purkeissa odottamassa. Rosmariinia ja laakerinlehtiä voisin jakaa tarvitseville. Ehkä heinäkuussa teen laventelintuoksuisia pusseja jaettavaksi ystäville.

Lämpimämpiä ilmoja ja kasvun ihmettä odotellessa nautimme tästä päivästä.

3 kommenttia:

  1. Anonyymi22/4/12

    Hienoa, että hommat etenevät! Kevään tulo näyttää vähän takkuilevan, mutta varmaan on ihan nurkan takana.
    Koirille on kai jonkinlaisia pantoja hyttysten ja muiden ötököiden karkottamiseksi, punkkien jne.
    Ihmistenkin kannattaa varoa punkkeja.
    terv. paskeriville

    VastaaPoista
  2. On niitä pantoja, mutta kun en ole niitä Suomessakaan koskaan käyttänyt, niin suhtaudun varauksella. Se johtuu edellisen koiran vahvasta reaktiosta niihin myrkkyihin. Toisaalta se tippa, joka pannaan niskaan tai hännäntyveen, on varmaan vielä vahvempi. Täällä Etelä-Ranskassa on ymmärtääkseni jokin erityinen punkki, joka on koirille vaarallisempi kuin tavallinen.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi6/5/12

    Saatat olla hyvinkin oikeassa tuon pannan suhteen, että liian vahvoja tököttejä. Olen kuullut vastaavaa koiraihmisiltä. Tuttava laittoi tippoja koiriensa niskaan ja selkään ja noukki iltapuhteina pihdeillä punkkeja koirista. Omaan koiraani en käyttänyt mitään konstia, mutta ei ollut punkkejakaan. Taitaa olla salatiedettä koko punkintorjunta.
    kevätterveisin paskeriville

    VastaaPoista