Muutto lähestyy...

Enää pari viikkoa ja tämän pariskunan muuttokuorma lähtee matkaan. Sitä ennen on vielä melkoinen määrä asioita hoidettavana ja tavaroita pakattavana. Voin sanoa jo nyt, että huhhuh! On jo yöunet melkein menetetty. Lankojen pitäminen hyppysissä on minun tehtäväni ja pelkään koko ajan unohtavani jotain olennaisen tärkeää.

Ranska on tunnetusti byrokraattinen maa, mutta että kaikkien yksinkertaistenkin asioiden hoitaminen on tehty niin hankalaksi kuin on, niin sitä ei aina jaksa ymmärtää. On harvinaisen hankalaa, että melkein joka paikkaan pitää soittaa, sähköpostit eivät tunnu olevan kovin ahkerassa käytössä vieläkään kaikkialla. Suomesta käsin on tukala selvitellä sähkö-, vesi-, puhelin- ym sopimuksia. Onko nyt mitään mieltä, että minun pitää (pitäisi) tietää sähkömittarin numero ja lähinaapurin nimi, etä voin tehdä sopimuksen. Talo on uusi ja mittari on asennettu ja tapaaminen on sovittava paikan päälle,joten eikö sitä mittarinumeroa voisi selvittää sitten paikalla...ei voi, ei voi sopia tapaamista, jollei tiedä mittarinumeroa ja lähinaapurin nimeä. Tietysti myös RIB (pankkitiedot) pitää osata antaa eikä unohtaa niitä kirjoituspöydän laatikkoon, niin kuin minä tein kun soittelin eilen sähkölaitokselle.

Internet-riippuvainen ihminen, kuten minä, kärsii vieroitusoireita jo ajatuksesta, että joutuu odottamaan ennen kuin saa yhteyden uuteen kotiin. Kuinka kauan odotusta, sitä en vielä tiedä. Yritän vielä selvitellä yhtä mahdollisuutta, jonka avulla saattaisimme saada puhelinsopimuksen tehtyä ennen talon luovutusta ja siten nettiyhteyden mahdollisimman pikaisesti. Saa nähdä, onnistuuko.

Ilman ihanista ihaninta ranskanopettajaani en olisi selvinnyt niistä kymmenistä puheluista, joita olen joutunut soittelemaan eri virastoihin. Myös huonekalukauppoihin olen soitellut ilmoittaakseni muuttopäivän ja toivotun tavaroiden toimituspäivän niille huonekaluille, jotka kesällä Ranskasta ostimme. Sanon, että rajoittuneesti ranskaa taitavana puhelut ovat tuskastuttavia. Kuulossani on varmasti vikaa, on välillä todella vaikea tietää, mitä toinen yrittää kertoa tai kysyä, äffät ja ässät on vaikeasti erotettavia minun korvalleni. Välillä ne automaatit, jotka kehottavat painamaan milloin ykköstä ja milloin kakkosta (yhdessä paikassa valintoja piti tehdä 7) puhuvat niin nopeasti, etten kertakaikkiaan pysy perässä, jos edes ymmärtäisin, mikä numero pitäisi valita. Tuossa kohdassa tarvittiin natiivia ranskalaista auttamaan. :)

Opettajani (ranskatar) sanoi eilisen parituntisen sessiomme jälkeen (jolloin hoitelimme sähkö- ja puhelinasioita yhdessä), että ei hänkään ollut ymmärtänyt kuinka hankalaa asioiden hoitaminen ulkomailta voikaan olla. Jonotusta ja odotusta, aikaa kuluu ja puhelinlasku sen kuin kasvaa.

Jännittäväähän tämä kaikki on, myös positiivisessa mielessä. Kutkuttavaa on ajatella, että vielä tämän kuun aikana pääsemme aloittelemaan "uutta" elämää uudessa kodissa, erilaisessa kulttuurissa, vieraalla kielellä. Haastavaa monella tavoin. Uusi talo tuo varmasti tullessaan monia pieniä, toivottavasti ei isoja, yllätyksiä. On selvää, että jossain klikkaa joku juttu, mutta niistäkin jutuista selvitään. :)

Olen hoitanut puutarha-asioitakin taas, ts. pyytänyt toisen tarjouksen (ensimmäinen ei ihan miellyttänyt ja hinta hipoi taivaita). Kiva nähdä, mitä toinen paysagiste suunnittelee ja millä hinnalla. Loka-marraskuu saattaisi olla hyvä aika kasvien istuttelulle, luulen.

Ainoa yritys, jonka kanssa ei ole ollut pienintäkään ongelmaa, on keittiöfirma. Kaikki on toistaiseksi järjestynyt hyvin, yhteistyö sähköpostin välityksellä on sujunut kuin rasvattu. Keittiö valmistunee viikon sisällä muutosta, keittokuntoon kahdessa päivässä, kuulemma. Oma syyni, ettei valmistu kahdessa päivässä kokonaan. Tilasin kivitasot, jotka tulevat tietenkin eri paikasta kuin kaapistot ja niiden asentaminen kuuluu kivifirmalla, joka tulee töihin vasta muiden hommien valmistuttua.

Oikeastaan eniten jännitän nyt sitä, että muuttokuorma tulee ajoissa perille, koska ilman sänkyä ja vuodevaatteita on ikävä asettua taloksi. Ei millään malttaisi asustella hotellissa yhtään ylimääräistä yötä enää. Lasken jo öitä kuin muuttoon kuin lapsi jouluun...:)