perjantaina, huhtikuuta 27, 2012
Tuulta ja tuiverrusta
Mikä ihme tuota tuulta oikein vaivaa? Se ei suostu poistumaan, jäänyt ikuiseksi seuraksi tänne ehkä. Monesko päivä menossa, en tiedä, laskut ovat menneet sekaisin. Ehkä jo kokonaisen viikon se on ollut kiusanamme. No, yhtenä aamuna muistan istuneeni aamukahvilla ulkona ja soittaneeni jollekin ja sanoneeni, että hei tänään ei tuule. Varmaan jo puhelun lopussa tuuli oli jo alkanut, en vain viitsinyt sitä mainita.
Huomenna pitäisi olla oikein kuuma päivä. Toivottavasti ei sada. Tytär tulee kyläilemään kolmeksi päiväksi. Haluaisi aurinkoa ja lämpöä. Niin minäkin.
Ostin kaksi suorakaiteen muotoista ruukkua. Ajattelin laittaa niihin yrttitarhani. Kaksi salviaa, yhden timjamin (toisen, sitruunatimjanin, aion vielä hankkia) basilikan ja persiljan. Siinä alku keittiöpuutarhalleni. Puutarhani on muuten hyvin rosmariinilla ja laventelilla katettu, joten niitä riittää yllin kyllin. Laakerinlehtiäkin saan useammasta puskasta tarvittaessa.
Kello on puoli kuusi, aamulla siis. Olen keikkunut koneeni ääressä jo muutaman tunnin eli heräsin aamuyöstä. Joudun olemaan pystyssä ja pukeutuneena ja puoli kahdeksalta, kun yksi nuori mies tulee asentamaan circulateurin lämminvesivaraajaamme tai siihen systeemiin. Mikä lie kiertovesipumppu se sitten onkaan suomeksi. Työhön kuluu kuulemma koko päivä.
Laatoittajamme ei päästä minua vieläkään rauhaan, vaan haluaa tulla putsaamaan terassimme vielä kerran saumauksen jälkeen. Putsausta tehtiin jo pari kertaa eilen. Mies on todella tarkka. Oikean väristä silikonia seinän ja laatoituksen välille tuotetaan Saksasta, täältä ei kuulemma löydy. Se saapuu maanantaina. Odotan kuitenkin, että saan kuitenkin ruokapöydän ja tuolit jo tänään paikoilleen.
Naapuri on kutsunut illalla syömään. Ilolla menen.
Toissapäivänä toinen naapuri kutsui aperolle lounasaikaan. Siellä oli pari muutakin naapuria. Monsieur Picard oli toiminut kokkina. Tämä kyseinen Picard on hyvin suosittu pakasteita myyvä herkkukauppa koko Ranskanmaalla. Todella herkullisia aperitiiviherkkuja sieltä oli löytynyt tälläkin kertaa. Ei tarvinnut lounasta sen jälkeen syödä.
Kiinnostavaa oli myös jutella naapureiden kanssa. Vaikka puhuttu ranskani ontuu pahasti, niin ymmärrän kohtuullisen hyvin. Keskusteluaiheet vaihtelivat puutarhasta politiikkaan ja kaikkeen siltä väliltä. Kertoivat, että ranskalaiseen mentaliteettiin kuuluu hyvin vahvasti naapurikateus. Minä kun luulin, että se on suomalainen ja laajemminkin pohjoismainen piirre (Janten laki). Uutta oppii kaiken aikaa.
Tutkailin puutarhani puita, niitä vielä aika pieniä, elämänsä ensimmäistä kevättä meillä viettäviä. Löysin viikunanalkuja, kokonaiset neljä kappaletta. Saa nähdä, pysyvätkö puussa vai putoavatko pois. Kirsikoita näyttää olevan tulossa tuhottomasti. Linnuille ruokaa. Manteleitani ihmettelin pitkään, en muistanut, että minulla on mantelipuu ja mietin, mitä nuo karvaiset hedelmät oikein ovat. Luulin nimittäin, että se puu on päärynä. Vähän outoja päärynöitä. Sitten kuvittelin niitä aprikooseiksi. Olisivat sopineet muodoltaan ehkä, mutta karvoja oli liikaa. Aprikoosinkin löysin, mutta nyt mietin, onkohan minulla ollenkaan päärynäpuuta. Se ainoa, mikä voisi olla päärynä, ei näytä lehvistöltään sopivalta. Täytyy alkaa tutkia asiaa. Mielenkiintoista olisi tietää, mikä se on. Toivottavasti jokin hedelmäpuu kuitenkin.
torstaina, huhtikuuta 19, 2012
Elämä ei ole ehtinyt käydä pitkästyttäväksi, ei todellakaan. Vieraita on käynyt, ehkä vähän liikaakin. Huomaan, että kokeneemmat ovat olleet oikeassa, vieraista voi tulla riesa. Haluavat viettää aikaa täällä kauemmin kuin me haluamme kestitä heitä. Kaksi viikkoa on aika lailla maksimi meille. Ystävistä on löytynyt yllättäviä uusia piirteitä. Oikein ihaniakin vieraita on ollut, heille kiitos ja tervetuloa toistekin!
Uuden talon uudelleenrakennustouhut ovat jatkuneet. Juuri nyt on menossa ulkolaatoituksen vaihto. Terassiemme laatat olivat surkealaatuisia ja kosteina niin äärettömän liukkaita, että päätimme asennuttaa päälle uuden kerroksen parempia. Se työ on menossa ja loppunee perjantaina.
Sen jälkeen tulee moustiquaire –mies ja asentaa meille hyttysverkko-ovet ja –ikkunat. Täällä niitä hyttysiä kesällä on, myös tiikerihyttysiä (levittävät dengue-kuumetta) ymmärtääkseni. Yritämme siis suojautua, sisätiloissa ainakin. Syksyllä sain aivan liian monta isoa, punaista ja kutiavaa paukamaa, en dengue-kuumetta kuitenkaan.
Leishmanioosi-tautia koirille levittävät hyönteiset eivät kuulemma hyttysverkoista piittaa, vaan pääsevät läpi. Uusi rokote tuohon tautiin on tullut syksyllä markkinoille, mutta onko se turvallinen ja tehokas, sitä en tiedä. Edellisestä johtuen yritän löytää läheltä eläinlääkärin, joka kertoisi mitä kaikkia suojauksia täällä oikein tarvitaan. Hämmästystä aiheuttaa se, että ei täällä ole eläinlääkäreitä joka kylässä eikä edes joka toisessa.
Säät ovat olleet hyvin huhtikuisia eli vaihtelevia. Pääsääntöisesti kuitenkin aurinkoa on riittänyt. Tosin toissapäivänä olivat tuolla vähän alempana asuvat saaneet rapsutella autojensa ikkunoita. Huhtikuun puolenvälin jälkeen! Ei kovin tavanomaista se eikä sekään, että kylmähkö sadekausi kesti runsaan viikon. Eilen päivällä oli jo +18, mutta eihän se vedä vertoja parin viikon takaisille +24 -asteisille päiville. Onneksi ne ihanat (kahdet) vieraat saivat kokea vain sen sinisen taivaan, auringon ja lämmön. Uima-altaassakin pulahtivat (vedenlämpökin saavutti huimat +17°).
Jo aiemmassa postauksessa mainitsemastani suomalaisesta remonttireiskasta voisin sanoa monta sanaa, mutta jätän kaikki (useimmat painokelvottomia) väliin ja totean taas, että jos joku kuvittelee, että suomalainen on luotettava ja ammattitaitoinen työntekijä, niin oletus ei välttämättä pidä paikkaansa. Kaiken laaduttomuuden, loputtomien selitysten ja viivästysten jälkeen ääni kellossa muuttui entistä negatiivisemmaksi, kun kehtasimme pyytää kuittia heidän meille ostamastaan suihkuseinästä – kuittia, jonka avulla takuu olisi pystytty todistamaan. Sitä emme saaneet, vaan yllättävän alatyylisen vastauksen lässyttämisestä ja uhkauksen perinnästä (viikko laskun saamisen jälkeen). Laskua ei ole edelleenkään maksettu, muttei ole miehestäkään (eikä vaimostaan) mitään kuulunut. Kuittia ja ulosottomiestä odotellessa.
Alun alkaen halusin kertoa puutarhastani, siitä joka on elellyt haaveissani jo jonkin aikaa. Löysin syksyllä ystävällisen ja ammattitaitoisen aitoranskalaisen ”paysagisten”. Hänen kauttaan olen myös löytänyt putkimiehen, sähkömiehen, markiisien asentajan ja monta muuta erinomaista kontaktia. Nyt puutarhanikin alkaa olla ”valmis”.
Taimia on istutettu. Pensasaidat istutettiin juuri ennen lumisadetta. Näyttävät nekin elävän edelleen. Lisänä on rosmariini-aidannetta ja erilaisia laventeleja siellä täällä. On kasveja, joiden nimiä en tiedä, on yksi palmu, yksi vaahtera ja yksi seetri ja useita hedelmäpuita, manteli, viikunoita kaksi erilaista, aprikoosia sun muuta. On laakeripensaita ja perjantaina tulee vielä sitruunapuunikin (ruukussa, että voin siirtää sen talveksi autotalliin) ja pari köynnöstä pergolaan. Preerianurmikin on kylvetty ja itää hyvin.
Kuvat eivät tee ollenkaan oikeutta puutarhalle vielä tässä vaiheessa. Pieniä mättäitä siellä täällä. Potagère puuttuu. Se tulee, kunhan keksin minne sen haluan. Timjamia, salviaa ja persiljaa on purkeissa odottamassa. Rosmariinia ja laakerinlehtiä voisin jakaa tarvitseville. Ehkä heinäkuussa teen laventelintuoksuisia pusseja jaettavaksi ystäville.
Lämpimämpiä ilmoja ja kasvun ihmettä odotellessa nautimme tästä päivästä.
Uuden talon uudelleenrakennustouhut ovat jatkuneet. Juuri nyt on menossa ulkolaatoituksen vaihto. Terassiemme laatat olivat surkealaatuisia ja kosteina niin äärettömän liukkaita, että päätimme asennuttaa päälle uuden kerroksen parempia. Se työ on menossa ja loppunee perjantaina.
Sen jälkeen tulee moustiquaire –mies ja asentaa meille hyttysverkko-ovet ja –ikkunat. Täällä niitä hyttysiä kesällä on, myös tiikerihyttysiä (levittävät dengue-kuumetta) ymmärtääkseni. Yritämme siis suojautua, sisätiloissa ainakin. Syksyllä sain aivan liian monta isoa, punaista ja kutiavaa paukamaa, en dengue-kuumetta kuitenkaan.
Leishmanioosi-tautia koirille levittävät hyönteiset eivät kuulemma hyttysverkoista piittaa, vaan pääsevät läpi. Uusi rokote tuohon tautiin on tullut syksyllä markkinoille, mutta onko se turvallinen ja tehokas, sitä en tiedä. Edellisestä johtuen yritän löytää läheltä eläinlääkärin, joka kertoisi mitä kaikkia suojauksia täällä oikein tarvitaan. Hämmästystä aiheuttaa se, että ei täällä ole eläinlääkäreitä joka kylässä eikä edes joka toisessa.
Säät ovat olleet hyvin huhtikuisia eli vaihtelevia. Pääsääntöisesti kuitenkin aurinkoa on riittänyt. Tosin toissapäivänä olivat tuolla vähän alempana asuvat saaneet rapsutella autojensa ikkunoita. Huhtikuun puolenvälin jälkeen! Ei kovin tavanomaista se eikä sekään, että kylmähkö sadekausi kesti runsaan viikon. Eilen päivällä oli jo +18, mutta eihän se vedä vertoja parin viikon takaisille +24 -asteisille päiville. Onneksi ne ihanat (kahdet) vieraat saivat kokea vain sen sinisen taivaan, auringon ja lämmön. Uima-altaassakin pulahtivat (vedenlämpökin saavutti huimat +17°).
Jo aiemmassa postauksessa mainitsemastani suomalaisesta remonttireiskasta voisin sanoa monta sanaa, mutta jätän kaikki (useimmat painokelvottomia) väliin ja totean taas, että jos joku kuvittelee, että suomalainen on luotettava ja ammattitaitoinen työntekijä, niin oletus ei välttämättä pidä paikkaansa. Kaiken laaduttomuuden, loputtomien selitysten ja viivästysten jälkeen ääni kellossa muuttui entistä negatiivisemmaksi, kun kehtasimme pyytää kuittia heidän meille ostamastaan suihkuseinästä – kuittia, jonka avulla takuu olisi pystytty todistamaan. Sitä emme saaneet, vaan yllättävän alatyylisen vastauksen lässyttämisestä ja uhkauksen perinnästä (viikko laskun saamisen jälkeen). Laskua ei ole edelleenkään maksettu, muttei ole miehestäkään (eikä vaimostaan) mitään kuulunut. Kuittia ja ulosottomiestä odotellessa.
Alun alkaen halusin kertoa puutarhastani, siitä joka on elellyt haaveissani jo jonkin aikaa. Löysin syksyllä ystävällisen ja ammattitaitoisen aitoranskalaisen ”paysagisten”. Hänen kauttaan olen myös löytänyt putkimiehen, sähkömiehen, markiisien asentajan ja monta muuta erinomaista kontaktia. Nyt puutarhanikin alkaa olla ”valmis”.
Taimia on istutettu. Pensasaidat istutettiin juuri ennen lumisadetta. Näyttävät nekin elävän edelleen. Lisänä on rosmariini-aidannetta ja erilaisia laventeleja siellä täällä. On kasveja, joiden nimiä en tiedä, on yksi palmu, yksi vaahtera ja yksi seetri ja useita hedelmäpuita, manteli, viikunoita kaksi erilaista, aprikoosia sun muuta. On laakeripensaita ja perjantaina tulee vielä sitruunapuunikin (ruukussa, että voin siirtää sen talveksi autotalliin) ja pari köynnöstä pergolaan. Preerianurmikin on kylvetty ja itää hyvin.
Lämpimämpiä ilmoja ja kasvun ihmettä odotellessa nautimme tästä päivästä.
sunnuntai, helmikuuta 12, 2012
Plombier
Nyt olen jo mennyt ihan sekaisin! Ei mikään uutinen tutuilleni tämä. Kuitenkin, olen vasta viime päivinä ymmärtänyt, että plombier hoitaa myös ilmalämpöpumppuasennukset. Sen lisäksi hän hoitaa putkityöt, suihkuseinien asennukset ja ties vaikka mitkä asiat. Minä olisin ilmalämpöpumput laittanut sähkömiesten hommiksi. Ymmärrän kyllä, että ne vesilämpöpumput menisivät putkimiesten hommiksi, mutta ilmalämpöpumputkin...voi että, on tässä oppimista! ;)
Ei minulla nyt muuta asiaa ollutkaan. :)
Ei minulla nyt muuta asiaa ollutkaan. :)
Minut on haastettu
Huomasin Monaccentin sivuilta, että minutkin oli haastettu,
nyt en kuitenkaan päässyt lukemaan niitä sivuja jostain syystä, joten en muista, mitä siellä sanottiin tarkalleen. Jotain sellaista, että blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, voisi haastaa mukaan. En ole vieläkään oppinut, miten laitan linkit, niin että ne toimivat. Luettelen tähän kuitenkin muutaman blogin,joita mielelläni luen, ei missään järjestyksessä (saattavat olla sivupalkissakin jotkutja joillakin enemmän kuin 200 lukijaakin):
http://fifingradu.blogspot.com/
http://minililli.blogspot.com/
http://normandiani.blogspot.com/
http://peikkokukkulalla.blogspot.com/
http://vieraillapoluilla.blogspot.com
Kivoja kaikki, erilaisia, eri-ikäisten blogeja, yhtä lukuunottamatta ranskaan liittyviä. :)
nyt en kuitenkaan päässyt lukemaan niitä sivuja jostain syystä, joten en muista, mitä siellä sanottiin tarkalleen. Jotain sellaista, että blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, voisi haastaa mukaan. En ole vieläkään oppinut, miten laitan linkit, niin että ne toimivat. Luettelen tähän kuitenkin muutaman blogin,joita mielelläni luen, ei missään järjestyksessä (saattavat olla sivupalkissakin jotkutja joillakin enemmän kuin 200 lukijaakin):
http://fifingradu.blogspot.com/
http://minililli.blogspot.com/
http://normandiani.blogspot.com/
http://peikkokukkulalla.blogspot.com/
http://vieraillapoluilla.blogspot.com
Kivoja kaikki, erilaisia, eri-ikäisten blogeja, yhtä lukuunottamatta ranskaan liittyviä. :)
lauantaina, helmikuuta 04, 2012
Helmikuu on alkanut
Tammikuu meni, pikavauhtia menikin. Loppiaisen jälkeen käväisin Suomessa ja palasin kohta taas ystävättäreni kanssa Ranskaan. Kaksi viikkoa on pitkä aika, varsinkin kun vieras sairastaa toisen viikon.
Talvikin yllätti. Lunta tuli kaiken kaikkiaan 20 cm ja sen sulaminen jatkuu edelleen. Maa litisee märkyyttä. Puutarhahommat ja itse asiassa kaikki muutkin hommat seisahtuivat pariksi päiväksi, koska työmiesten oli pakko ensimmäisenä päivänä lähteä jo puolelta päivin pois, kun tieto lumentulosta kiiri kaikkien korviin ja samalla ymmärrys siitä, että teitä tullaan sulkemaan.
Seuraava päivä menikin automaattisesti lumen sulamista odotellessa. Monet tiet olivat virallisestikin suljettuja, ei pelkästään lumen takia, vaan myös lumen painosta katkenneiden ja tielle pudonneiden oksien takia. Sähköt katkeilivat kaiken päivää, mutta aurinko jaksoi lämmittää vallan ihanasti. Ja olihan se valkea lumipeite, kirkkaansininen taivas ja loistava auringonpaiste kaunista katseltavaa. Sen avulla jaksoi senkin, että portin lukko oli jäätynyt eikä olohuoneen sähkötoimista säleverhoa (mikä lie oikea nimi sille volet roulantelle onkaan?) pystynyt nostamaan ylös ennen kuin aurinko senkin sulatti. Juomavettä oli juuri riittävästi, mutta tuoretta patonkia tai croissantteja ei tietenkään kahteen päivään saatu. Onneksi pakastin pullisteli puolivalmisteita.
Viedessäni ystävättäreni lentokentälle eilen, oli oma tiemme vielä niin sohjoinen, että onnistuin alamäessä saamaan auton poikittaisluisuun, nokka milloin kohti kiviaitaa milloin toiselle puolelle lähemmäs suurempaa pudotusta ja välillä kohti alhaalla odottavaa autoa, jossa istui nuori nainen kauhusta kankeana toisen käden neljä sormea suussa. (Kaikkea sitä ehtiikin huomioida.) Hän ei uskaltanut nousta mäkeä autollaan ja oli jäänyt sinne lähes keskelle tietä mietiskelemään mitä tehdä. Huomasin myöhemmin, että hän oli kääntänyt autonsa ja lähtenyt samaan suuntaan kuin minäkin, mutta ajoi vielä puolta hitaammin kuin minä. Selvisin siis siitäkin episodista ja ehdimme lentokentälle erittäin hyvissä ajoin. Ajomatka takaisin sujui jo ihan helposti, tiekin oli ehtinyt sulaa vähän enemmän.
Puutarhaan on saatu valot vai pitäisikö niitä kutsua valonheittimiksi. Joka tapauksessa ne antavat pääasiassa valoa puille. En ole vielä nähnyt niitä iltahämärässä. Sähkömies tulee jatkamaan töitään vasta kahden viikon päästä, kun minä polkaisen tässä välillä muualle.
Kyllä on eroa sähkömiehillä. Meillä oli nyt niin ihana, ahkera ja taitava tapaus, että jäi oikein hyvä mieli eilisen jälkeen. Asiat hoituivat ja hän vieläpä puhui mielellään ranskaa kanssani, korjasi virheitäkin, mikä on minusta aivan loistavaa. Käsiteltiin Ranskan tulevat presidentinvaalit ja ranskalaisten lakkoilut monen muun asian lomassa. Edellinen sähkömieshän oli aivan päinvastainen tapaus, teki oikeastaan enemmän haittaa kuin hyvää eikä sanonut oikeastaan sanaakaan.
Jostain pitäisi vielä löytää ilmalämpöpumppu-asiantuntija. Kunnon putkimieskin olisi hyvä saada asiallisten yrittäjien yhteistyöverkostoon liitetyksi. Me harhaannuimme käyttämään suomalaisen, jo useamman vuoden Ranskassa työtä tehneen, putkimiehen ja yhdistetyn remonttireiskan palveluksia. Kuvittelimme, kuinka ihanaa onkaan, kun saadaan luotettava suomalainen tekemään vaatekaappien sisukset ja parit muut työt. Luotettavuus, mitä se on? Laadusta puhumattakaan. Hän tuli jossain vaiheessa, ei koskaan silloin kun piti eikä aina tullutkaan, teki todella surkeata jälkeä ja lupasi palata jatkamaan heti, kun palaan Ranskaan. Nyt hän on vasta kolme kertaa siirtänyt lopputöidensä tekemistä mitä erilaisimmalla verukkeilla. Katteettomia lupauksia on annettu joka kerta, pelkkää puppua syötetty. Kaiken ikävyyden lisäksi, omaa typeryyttämme, olemme maksaneet hänelle myös niistä kesken jääneistä töistä. Tähän kohtaan voi kuvitella parit suomalaiset kirosanat. Mieli tekisi julkaista kyseisen reiskan nimi jokaisessa mahdollisessa paikassa, ettei kukaan lankeaisi samaan ansaan.
Ranskalaiset (varmasti myös suomalaiset), kunnolliset yrittäjät ja ammattilaiset tekevät todella hyvää työtä, ovat ylpeitä itsestään ja työnsä tuloksista. Jostain syystä näitä tekijöitä on huomattavan vaikea löytää. Meillä on ollut loistava keittiöasentaja, puutarhuri, uima-altaan korjaaja ja nyt myös sähkömies. Hyvä juttu!
Käsittämätöntä on edelleen se, että juuri kukaan ei koskaan soita, milloin on tai ei ole tulossa. Se kuuluu siihen osaan tätä kulttuuria, jota en (vielä) ymmärrä. Lisäksi aikakäsitys on selvästi erilainen kuin meillä. Tämähän ei ole monellekaan uutta tietoa. Jos ei ole vielä lukenut jo klassikoiksi muuttuneita Peter Maylen kirjoja Provencesta, niin niistä voi ihan samaa tarinaa tavailla huomattavan nautittavasti kirjoitettuna. Lukiessaan voi hymyillä. Itse asianosaisena hymy saattaa alkuvaiheessa olla hivenen hyytyneessä tilassa. ☺
Talvikin yllätti. Lunta tuli kaiken kaikkiaan 20 cm ja sen sulaminen jatkuu edelleen. Maa litisee märkyyttä. Puutarhahommat ja itse asiassa kaikki muutkin hommat seisahtuivat pariksi päiväksi, koska työmiesten oli pakko ensimmäisenä päivänä lähteä jo puolelta päivin pois, kun tieto lumentulosta kiiri kaikkien korviin ja samalla ymmärrys siitä, että teitä tullaan sulkemaan.
Seuraava päivä menikin automaattisesti lumen sulamista odotellessa. Monet tiet olivat virallisestikin suljettuja, ei pelkästään lumen takia, vaan myös lumen painosta katkenneiden ja tielle pudonneiden oksien takia. Sähköt katkeilivat kaiken päivää, mutta aurinko jaksoi lämmittää vallan ihanasti. Ja olihan se valkea lumipeite, kirkkaansininen taivas ja loistava auringonpaiste kaunista katseltavaa. Sen avulla jaksoi senkin, että portin lukko oli jäätynyt eikä olohuoneen sähkötoimista säleverhoa (mikä lie oikea nimi sille volet roulantelle onkaan?) pystynyt nostamaan ylös ennen kuin aurinko senkin sulatti. Juomavettä oli juuri riittävästi, mutta tuoretta patonkia tai croissantteja ei tietenkään kahteen päivään saatu. Onneksi pakastin pullisteli puolivalmisteita.
Viedessäni ystävättäreni lentokentälle eilen, oli oma tiemme vielä niin sohjoinen, että onnistuin alamäessä saamaan auton poikittaisluisuun, nokka milloin kohti kiviaitaa milloin toiselle puolelle lähemmäs suurempaa pudotusta ja välillä kohti alhaalla odottavaa autoa, jossa istui nuori nainen kauhusta kankeana toisen käden neljä sormea suussa. (Kaikkea sitä ehtiikin huomioida.) Hän ei uskaltanut nousta mäkeä autollaan ja oli jäänyt sinne lähes keskelle tietä mietiskelemään mitä tehdä. Huomasin myöhemmin, että hän oli kääntänyt autonsa ja lähtenyt samaan suuntaan kuin minäkin, mutta ajoi vielä puolta hitaammin kuin minä. Selvisin siis siitäkin episodista ja ehdimme lentokentälle erittäin hyvissä ajoin. Ajomatka takaisin sujui jo ihan helposti, tiekin oli ehtinyt sulaa vähän enemmän.
Puutarhaan on saatu valot vai pitäisikö niitä kutsua valonheittimiksi. Joka tapauksessa ne antavat pääasiassa valoa puille. En ole vielä nähnyt niitä iltahämärässä. Sähkömies tulee jatkamaan töitään vasta kahden viikon päästä, kun minä polkaisen tässä välillä muualle.
Kyllä on eroa sähkömiehillä. Meillä oli nyt niin ihana, ahkera ja taitava tapaus, että jäi oikein hyvä mieli eilisen jälkeen. Asiat hoituivat ja hän vieläpä puhui mielellään ranskaa kanssani, korjasi virheitäkin, mikä on minusta aivan loistavaa. Käsiteltiin Ranskan tulevat presidentinvaalit ja ranskalaisten lakkoilut monen muun asian lomassa. Edellinen sähkömieshän oli aivan päinvastainen tapaus, teki oikeastaan enemmän haittaa kuin hyvää eikä sanonut oikeastaan sanaakaan.
Jostain pitäisi vielä löytää ilmalämpöpumppu-asiantuntija. Kunnon putkimieskin olisi hyvä saada asiallisten yrittäjien yhteistyöverkostoon liitetyksi. Me harhaannuimme käyttämään suomalaisen, jo useamman vuoden Ranskassa työtä tehneen, putkimiehen ja yhdistetyn remonttireiskan palveluksia. Kuvittelimme, kuinka ihanaa onkaan, kun saadaan luotettava suomalainen tekemään vaatekaappien sisukset ja parit muut työt. Luotettavuus, mitä se on? Laadusta puhumattakaan. Hän tuli jossain vaiheessa, ei koskaan silloin kun piti eikä aina tullutkaan, teki todella surkeata jälkeä ja lupasi palata jatkamaan heti, kun palaan Ranskaan. Nyt hän on vasta kolme kertaa siirtänyt lopputöidensä tekemistä mitä erilaisimmalla verukkeilla. Katteettomia lupauksia on annettu joka kerta, pelkkää puppua syötetty. Kaiken ikävyyden lisäksi, omaa typeryyttämme, olemme maksaneet hänelle myös niistä kesken jääneistä töistä. Tähän kohtaan voi kuvitella parit suomalaiset kirosanat. Mieli tekisi julkaista kyseisen reiskan nimi jokaisessa mahdollisessa paikassa, ettei kukaan lankeaisi samaan ansaan.
Ranskalaiset (varmasti myös suomalaiset), kunnolliset yrittäjät ja ammattilaiset tekevät todella hyvää työtä, ovat ylpeitä itsestään ja työnsä tuloksista. Jostain syystä näitä tekijöitä on huomattavan vaikea löytää. Meillä on ollut loistava keittiöasentaja, puutarhuri, uima-altaan korjaaja ja nyt myös sähkömies. Hyvä juttu!
Käsittämätöntä on edelleen se, että juuri kukaan ei koskaan soita, milloin on tai ei ole tulossa. Se kuuluu siihen osaan tätä kulttuuria, jota en (vielä) ymmärrä. Lisäksi aikakäsitys on selvästi erilainen kuin meillä. Tämähän ei ole monellekaan uutta tietoa. Jos ei ole vielä lukenut jo klassikoiksi muuttuneita Peter Maylen kirjoja Provencesta, niin niistä voi ihan samaa tarinaa tavailla huomattavan nautittavasti kirjoitettuna. Lukiessaan voi hymyillä. Itse asianosaisena hymy saattaa alkuvaiheessa olla hivenen hyytyneessä tilassa. ☺
tiistaina, tammikuuta 31, 2012
maanantaina, tammikuuta 16, 2012
Kiirettä pitää
Pari päivää on vielä oltava täällä kylmässä pohjoisen maassa. En voi muuta kuin onnitella itseäni siitä, että valitsimme asuinpaikaksemme sen, minkä valitsimme. Ilmasto on ollut tänä talvena ihastuttava. Sekä joulupäivänä että uudenvuodenpäivänä (onko yhdyssana?) nautiskelimme lounaan omalla pihalla lyhythihaisissa paidoissa. Pur luxe pour moi! (Nyt kyllä ilmat ovat selvästi koleammat säätietojen mukaan, mutta auringonpaistetta riittää lähes joka päiväksi.)
Loppiaisen jälkeen oli pakko palata pariksi viikoksi Suomeen. Onneksi ihan pian päästään karkaamaan takaisin. Kevät menee taas edestakaisin matkaillessa. Ehkä tästäkin selvitään, kun syksystäkin. Siitä ei voi sanoa muuta kuin, että raskasta oli. Edelleen jatkan kirjeenvaihtoa rakennusfirman kanssa. Aivan mieletöntä heidän touhunsa, uskomatonta.
Uskomattomia ovat myös huonekalutoimitukset. Runsaan kolmen kuukauden kuluttua tilauksesta sain ruokapöydän tuolit, mutta lamput, jotka tilasin samasta kaupasta eivät tulleet vieläkään, joten päätin koputtaa kepillä jäätä ja sanoa, että haluan rahani takaisin. Ihme ja kumma, lupasivat lähettää shekin. Ihmeiden aika ei ole ohi, jos se minua postilaatikossa odottaa.
Sohvaa ei näkynyt vuoden ensimmäisellä viikolla, kuten lupasivat (eri firma). Sähköpostiin ei ole vastattu. Kauppa oli kyllä pystyssä vielä pari viikkoa sitten, joten yritän soittaa sinne, kunhan rohkaisen mieleni ja harjoittelen puheeni etukäteen. Liike on kyllä erittäin tunnettu ja luotettava, mutta niin oli tuoli- ja lamppukauppakin, joten voi olla, että kesänkorvilla sohva lopulta saapuu. Positiivinen pitää aina olla. :D
Huomenna täältä lähtee vielä pieni muuttokuorma tavaraa, ne unohdetut taulut sun muuta. Onnekkaita olemme, kun on niin mukava pikku muuttofirma, joka tekee näitä joustavia kuljetuksia ja vielä sopuhintaan. Vie mennessään ja tuo tullessaan.
Olen oppinut uuden sanan "pot de colle", minulla on sellainen tuttava. Miten säilyttää rauha talossa vierailun ajan? Ärsyttää ja harmittaa jo etukäteen, että kutsuinkin...
Mutta puutarhurini on ihastuttava. Toistaiseksi osoittanut olevansa luotettava kaikin tavoin ja vielä avulias muillakin saroilla. Istutukset jatkuvat tosiaan maaliskuussa ja jotain lisäyksiä suunnitelmaan on jo tehty. Kyseinen Monsieur ajattelee asiakastaan. Olen myyty. Ensimmäisen kerran Ranskassa. Tosin ilmaistahan tämä palvelu ei ole. ;)
Miten muuten on mahdollista, että niin monet, lähes kaikki, suomalaiset muuttavat kesäksi Suomeen? On niitä hyttysiä Ranskassakin, ettei niiden takia ainakaan. Minä en muuta odotakaan kuin ranskalaista kesää, uima-altaassa lillumista, kuumia kesäiltoja ja öitä (niitä hyttysiä en odota). Vielä muutama kuukausi, yksi-kaksi, niin ehkä pieniä kesän merkkejä voi alkaa odottaa, ehkä aiemmin tai ainakin kevään merkkejä. Älkää luulko, etten tietäisi, miten tuskaisen kuumaa voi olla. Uskon uima-altaan auttavan päivisin ja ilmastoinnin öisin tai ehkäpä päinvastoin.
Onko kukaan mahdollisista lukijoistani Nizzan karnevaalien kävijä? Ajattelin tutustua tänä vuonna niihin ja Mentonin sitrusjuhliin kuin myös Mandelieun mimosajuhliin. Mietiskelen lähinnä kulkutapaa. Ovatko junat aivan täynnä, löytyykö mistään parkkipaikkaa autoilijalle vai miten kannattaisi lähestyä noita seutuja karnevaaliaikaan?
Nyt pakkaamaan huomista muuttokuormaa!
Loppiaisen jälkeen oli pakko palata pariksi viikoksi Suomeen. Onneksi ihan pian päästään karkaamaan takaisin. Kevät menee taas edestakaisin matkaillessa. Ehkä tästäkin selvitään, kun syksystäkin. Siitä ei voi sanoa muuta kuin, että raskasta oli. Edelleen jatkan kirjeenvaihtoa rakennusfirman kanssa. Aivan mieletöntä heidän touhunsa, uskomatonta.
Uskomattomia ovat myös huonekalutoimitukset. Runsaan kolmen kuukauden kuluttua tilauksesta sain ruokapöydän tuolit, mutta lamput, jotka tilasin samasta kaupasta eivät tulleet vieläkään, joten päätin koputtaa kepillä jäätä ja sanoa, että haluan rahani takaisin. Ihme ja kumma, lupasivat lähettää shekin. Ihmeiden aika ei ole ohi, jos se minua postilaatikossa odottaa.
Sohvaa ei näkynyt vuoden ensimmäisellä viikolla, kuten lupasivat (eri firma). Sähköpostiin ei ole vastattu. Kauppa oli kyllä pystyssä vielä pari viikkoa sitten, joten yritän soittaa sinne, kunhan rohkaisen mieleni ja harjoittelen puheeni etukäteen. Liike on kyllä erittäin tunnettu ja luotettava, mutta niin oli tuoli- ja lamppukauppakin, joten voi olla, että kesänkorvilla sohva lopulta saapuu. Positiivinen pitää aina olla. :D
Huomenna täältä lähtee vielä pieni muuttokuorma tavaraa, ne unohdetut taulut sun muuta. Onnekkaita olemme, kun on niin mukava pikku muuttofirma, joka tekee näitä joustavia kuljetuksia ja vielä sopuhintaan. Vie mennessään ja tuo tullessaan.
Olen oppinut uuden sanan "pot de colle", minulla on sellainen tuttava. Miten säilyttää rauha talossa vierailun ajan? Ärsyttää ja harmittaa jo etukäteen, että kutsuinkin...
Mutta puutarhurini on ihastuttava. Toistaiseksi osoittanut olevansa luotettava kaikin tavoin ja vielä avulias muillakin saroilla. Istutukset jatkuvat tosiaan maaliskuussa ja jotain lisäyksiä suunnitelmaan on jo tehty. Kyseinen Monsieur ajattelee asiakastaan. Olen myyty. Ensimmäisen kerran Ranskassa. Tosin ilmaistahan tämä palvelu ei ole. ;)
Miten muuten on mahdollista, että niin monet, lähes kaikki, suomalaiset muuttavat kesäksi Suomeen? On niitä hyttysiä Ranskassakin, ettei niiden takia ainakaan. Minä en muuta odotakaan kuin ranskalaista kesää, uima-altaassa lillumista, kuumia kesäiltoja ja öitä (niitä hyttysiä en odota). Vielä muutama kuukausi, yksi-kaksi, niin ehkä pieniä kesän merkkejä voi alkaa odottaa, ehkä aiemmin tai ainakin kevään merkkejä. Älkää luulko, etten tietäisi, miten tuskaisen kuumaa voi olla. Uskon uima-altaan auttavan päivisin ja ilmastoinnin öisin tai ehkäpä päinvastoin.
Onko kukaan mahdollisista lukijoistani Nizzan karnevaalien kävijä? Ajattelin tutustua tänä vuonna niihin ja Mentonin sitrusjuhliin kuin myös Mandelieun mimosajuhliin. Mietiskelen lähinnä kulkutapaa. Ovatko junat aivan täynnä, löytyykö mistään parkkipaikkaa autoilijalle vai miten kannattaisi lähestyä noita seutuja karnevaaliaikaan?
Nyt pakkaamaan huomista muuttokuormaa!
perjantaina, joulukuuta 09, 2011
Pientä ärsytystä ja muuta höpötystä
Aiemmistakin teksteistäni voi ehkä huomata, että olen jokseenkin kyllästynyt meidän rakennusfirmamme touhuihin. Käyttäisin mielelläni rumempiakin sanoja, niin läpikyllästynyt olen nyt.
Meillähän on myös ns. house manager täällä, joka hoitelee asioitamme, kun olemme poissa. Hoitelee, jos on paikalla, nyt on 6 viikkoa jossain maailman toisella laidalla eikä kukaan hoida mitään. Hänen järjestämänsä työporukka on askarrellut talon eristykset kyllä loppuun, mitenkuten, jotenkuten…
Tarkastelin päivänä muutamana saman miesporukan touhuja naapuritontilla…salaa tarkastelin ja jopa kiikarit otin käyttöön.:) Ihmettelin, miksi yksi miehistä koko ajan meni talon seinää kannattelemaan eli nojaili seinään ja sitten otti pari askelta ja lapioi vähän hiekkaa ja palasi toisen seinän viereen nojailemaan.
Ihmettelin myös, miksi toinen miehistä käveli hiekkakasan taakse ja polvistui siihen. Jotain hän touhusi pienen kiviröykkiön kanssa siinä. Sitten toinen miehistä, joukkueen johtaja, se joka oli nojaillut seinään, saapui samaisen hiekkakasan taakse ja kumartui ottamaan kiviröykkiön välistä … pullon rosé-viiniä ja siitä pullonsuusta sitten otti kunnon huikat. Se polvistunut miekkonen oli hienostuneempi ja kaatoi pahvimukiin juomansa ja pysyi polvistuneena, kunnes muki oli tyhjä.
Iltapäivän mittaan herra johtaja oli niin hyvässä viinissä, että joutui kannattelemaan seiniä lähestulkoon koko ajan pieniä pissimistaukoja lukuun ottamatta. Maan tapa näyttää olevan, että pissahädän yllättäessä talon seinä on paras paikka, joskus aidan reunus kelpaa myös.
Työtahti on näillä miehillä jokseenkin hidas. Se on hidastunut, kun pomo a k a house manager on poissa. Hoitavat hommansa, juokoot viininsä, mutta se, että lähtevät illansuussa ajelemaan noille kippurateille siinä kunnossa, ei ihan hirveästi naurata.
Positiivista täällä on kuitenkin tapahtunut ja paljon. Puutarhurimme on saanut joukkonsa meidän pihalle, välillä jopa kolme kauhakuormaajaa on muokannut maata. Ovat muokanneet maata niin, että vesi valuisi oikeaan suuntaan.
Yksi oliivipuu on istutettu ja muutamia sypressejä kolmen ryhmissä, kuten täällä ilmiselvästi kuuluu olla. Jos joku tietää tarinan siitä, miksi niin pitää olla, niin valistakoon mieluusti meitä kaikkia!
Kummasti se kolmas on piiloutunut. Lopputekstitkin katosivat, kun lisäsin toisen kuvan jälkeenpäin... Pas de souci, solen skiner och livet leker!:)
Meillähän on myös ns. house manager täällä, joka hoitelee asioitamme, kun olemme poissa. Hoitelee, jos on paikalla, nyt on 6 viikkoa jossain maailman toisella laidalla eikä kukaan hoida mitään. Hänen järjestämänsä työporukka on askarrellut talon eristykset kyllä loppuun, mitenkuten, jotenkuten…
Tarkastelin päivänä muutamana saman miesporukan touhuja naapuritontilla…salaa tarkastelin ja jopa kiikarit otin käyttöön.:) Ihmettelin, miksi yksi miehistä koko ajan meni talon seinää kannattelemaan eli nojaili seinään ja sitten otti pari askelta ja lapioi vähän hiekkaa ja palasi toisen seinän viereen nojailemaan.
Ihmettelin myös, miksi toinen miehistä käveli hiekkakasan taakse ja polvistui siihen. Jotain hän touhusi pienen kiviröykkiön kanssa siinä. Sitten toinen miehistä, joukkueen johtaja, se joka oli nojaillut seinään, saapui samaisen hiekkakasan taakse ja kumartui ottamaan kiviröykkiön välistä … pullon rosé-viiniä ja siitä pullonsuusta sitten otti kunnon huikat. Se polvistunut miekkonen oli hienostuneempi ja kaatoi pahvimukiin juomansa ja pysyi polvistuneena, kunnes muki oli tyhjä.
Iltapäivän mittaan herra johtaja oli niin hyvässä viinissä, että joutui kannattelemaan seiniä lähestulkoon koko ajan pieniä pissimistaukoja lukuun ottamatta. Maan tapa näyttää olevan, että pissahädän yllättäessä talon seinä on paras paikka, joskus aidan reunus kelpaa myös.
Työtahti on näillä miehillä jokseenkin hidas. Se on hidastunut, kun pomo a k a house manager on poissa. Hoitavat hommansa, juokoot viininsä, mutta se, että lähtevät illansuussa ajelemaan noille kippurateille siinä kunnossa, ei ihan hirveästi naurata.
Positiivista täällä on kuitenkin tapahtunut ja paljon. Puutarhurimme on saanut joukkonsa meidän pihalle, välillä jopa kolme kauhakuormaajaa on muokannut maata. Ovat muokanneet maata niin, että vesi valuisi oikeaan suuntaan.
Yksi oliivipuu on istutettu ja muutamia sypressejä kolmen ryhmissä, kuten täällä ilmiselvästi kuuluu olla. Jos joku tietää tarinan siitä, miksi niin pitää olla, niin valistakoon mieluusti meitä kaikkia!
Kummasti se kolmas on piiloutunut. Lopputekstitkin katosivat, kun lisäsin toisen kuvan jälkeenpäin... Pas de souci, solen skiner och livet leker!:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)